Valokuvan voimaa opetukseen ja ohjaukseen!

 ”Valokuvan voimaannuttava käyttö on ollut opiskelijoille loistava mahdollisuus päästä mukaan kokeilemaan uutta menetelmää, joka tukee monikanavasta oppimista!”, iloitsee

Marjo Wredfors Ammattiopisto Livestä.

Marjo Wredfors

Marjo otti valokuvan voimaannuttavan menetelmän käyttöön siten, että hän koosti omille opiskelijoilleen työkirjan monistenippuna, jossa oli erilaisia tehtäviä. Tehtävät kiinnitettiin tavoitteina jokaisen opiskelijan omaan HOKSiin (henkilökohtainen osaamisen kehittymissuunnitelma).

Yhtenä esimerkkinä ovat arjen taidot ja sängyn petaus. Opiskelija petasi oman sänkynsä, otti siitä valokuvan ja lähetti sen opettajalle. He katsoivat valokuvaa yhdessä ja keskustelivat sängyn petauksesta. Kuvan avulla, kuvan kautta ja kuvasta on helpompi keskustella opiskelijan kanssa. Opiskelija on päähenkilö ja hän tulee kuulluksi kertomalla oman tarinansa sängyn petauksesta. Hän voi raottaa maailmastaan kuuntelijalle sen mitä hän haluaa. Opettaja on arvostava kuuntelija, joka antaa kuvasta voimauttavaa palautetta, hän voi tehdä tarkentavia kysymyksiä ja näin kuvasta päästään keskustelemaan yhdessä.

Ammattiopisto Liven erityisopettaja Marjon ja ohjaaja/valmentaja Karoliina Pitkäsen mielestä opiskelijat ovat olleet innoissaan valokuvien ottamisesta ja kuvien voimaannuttavasta käytöstä. Kuva on heille luonnollinen väline, koska puhelin kulkee mukana joka paikassa ja sillä voi ottaa kuvia. Somen käyttö on osalle opiskelijoista tuttua jo ennestään.

Karoliina ja Marjo ovat käyttäneet valokuvaa aiemminkin opetuksessa ja ohjauksessa. Nyt valokuvan käyttö on harkitumpaa, tavoitteellisempaa ja voimauttava käyttö on tietoisesti mukana, sanoo Karoliina. Hänelle valokuvan voimauttava käyttö on ollut luontevaa ja helppoa alusta alkaen. ”Käytämme valokuvaa paljon ja nyt pysähdymme valokuvan äärelle kuuntelemaan ja keskustelemaan.”, kertoo Karoliina ja jatkaa: ”Olen ymmärtänyt pysähtymisen arvon. Koen, että valokuva tuo ohjaukseen struktuuria ja lisää tietoisemmin tavoitteellista toimintaa. Ohjaus on tasalaatuisempaa riippumatta ohjaajasta tai opiskelijasta.”

Karoliina Pitkänen

Karoliina on kokeillut ja kehittänyt omassa työssään työvalmentajana mm. Vahvuuteni -harjoitusta ja yhdistänyt valokuvan käyttöä työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen.

”Nyt olemme etäopetuksessa ja valokuvan voimauttava menetelmä on aktiivisessa käytössä.”, toteaa Marjo. Hän on muokannut valokuvaan liittyviä tehtäviä opiskelijoiden itsenäisempään käyttöön. Oppimistehtävät ovat monikanavaisia, tekemiseen perustuvia ja toiminnallisia. Opiskelijan tavoitteena on esim. kattaa lounaspöytä tai havainnoida kevään merkkejä. Opiskelija ottaa teeman mukaan valokuvia, valitsee niistä sen, jonka haluaa jakaa ja tekstittää kuvan. Osa kuvista jää opiskelijan ja opettajan keskinäiseen keskusteluun ja jakamiseen. Osa jaetaan yhteisesti.

Etäopetuksessa Marjo pitää säännöllisiä verkkotapaamisia opiskelijoilleen päivittäin. Tapaamisissa jokaisella opiskelijalla on oma päivä valokuvalle ja sen jakamiselle. Sitä varten opiskelija itse valitsee kuvan, jonka haluaa jakaa muille. Kuvasta kuullaan tarina, sitä katsotaan ja ihaillaan yhdessä. Marjo pitää erittäin tärkeänä valokuvan ja tarinan ympärillä käytävää yhteistä keskustelua. Siinä jokainen opiskelija saa vuorollaan raottaa palan omaa maailmaansa muille - hänen kuvaansa ja maailmaansa arvostetaan. Marjo painottaa valokuvan äärellä tapahtuvaa tasavertaista kohtaamista, jota hän pitää äärettömän tärkeänä.

Marjo ja Karoliina kannustavat kaikkia opettajia ja ohjaajia rohkeasti valokuvan voimaannuttavaan käyttöön!

Kuka: Marjo Wredfors on erityisopettaja ja Karoliina Pitkänen toimii ohjaajana ja työhönvalmentajana Ammattiopisto Livessä. He ovat kokeilleet valokuvan voimauttavaa käyttöä omassa opetuksessaan ja olleet mukana kehittämässä valokuvatyökirjaa. Työkirja valokuvan voimauttavasta käytöstä ja opiskelijoiden kanssa toteutettavista harjoitteista julkaistaan toukokuussa. Linkki työkirjaan jaetaan muun muassa tällä blogialustalla ja se on vapaasti kaikkien aiheesta kiinnostuneiden käytössä.

Teksti: Eija Honkanen, Haaga-Helia ammatillinen opettajakorkeakoulu